12 Toukokuuta 2009

Koska globalisaatio on tehnyt tehtävänsä ja törmään joka hemmetin päivä sanoihin ”multiculturism” ja ”diversity” (koitan korostaa tällä aloituksellani kansainvälisyyttäni... sillain ärsyttävästi. Miten meni?), puhutaan jälleen aasialaisista. Olenhan sentään itsekin maahanmuuttaja. Miksei kukaan ole vielä hakannut minua? Haluan kokea edes vähän rasismia!

Kävelemisen ja liikkumisen pääasiallinen funktiohan on siirtyä paikasta A paikkaan B. Graafiseen ilmaisun kirjoitettua tekstiä paremmin ymmärtävät huomioonottaen tämän monimutkaisen kaavion voi myös kirjoittaa näin: A -> B. Siirtyminen voidaan toteuttaa kahdella tavalla:

1) Hitaasti
2) Nopeasti

Henkilökohtaisesti suosin ripeää ruumiini siirtämistä. Koska optimaalista ihmisen transportaatiota, eli teleportaatiota, ei ole vielä keksitty ja kuntoni/ylpeyteni ei kestä juoksemista, suosin rivakkaa kävelyä. Vielä jonain päivänä, kun olen suuri ja mahtava kuin isäni, en välitä enää mistään mitä ympärilläni tapahtuu, siirryn Uuno Turhapuro –asteelle ja hoidan siirtymiseni juosten.

Ikävä kyllä, suurin osa ihmisistä ei ole samalla aaltopituudella kanssani ja suosivat siirtymisen toteuttamista matelehtien.

Palaten aasialaisiin: Stereotypian mukaan aasialaiset kävelevät metropoleissa käsittämättömissä ihmismassoissa sulavasti ja suoraan sönköttäen matkapuhelimeensa tsingtsong. Tämän stereotypian olen varmistanut muutamilta Aasian suurkaupungeissa kiertäneiltä tuttaviltani.

Kuten arvata saattaa, itse en ole päässyt sitä todistamaan. Luotan kuitenkin lähteisiini.

Tästä syystä olen kehittänyt teorian: Koska aasialaiset ovat tottuneet kävelemään metropoleissa käsittämättömissä ihmismassoissa sulavasti ja suoraan sönköttäen matkapuhelimeensa tsingtsong, vinosilmät hämmentyvät, jos tilanne muuttuu ja joutuukin kävelemään paikassa, jossa ympärillä on hieman enemmän tilaa.

Ongelma: Aikaisempaa enemmän tilaa.

Ratkaisu: Tila pitää käyttää.

Lopputulos: Käsittämätön.

Tila käytetään irrationaalisena seilailuna kävelyreitin laidasta laitaan vaihtelevalla nopeudella laumoittain. Tästä syystä idiootit, jotka yrittävät suorittaa kävelyn mahdollisimman nopeasti, joutuvat ongelmiin.

Ensinnäkin, johtuen seilailusta, idiootti joutuu yleensä vaihtamaan kerran (tai toisenkin) valitsemansa ohituskaistan (mietin pitkään saada tähän lauseeseen jotenkin mahtumaan sanat ”pujottelu” ja ”Kalle Palander” ihan vain siksi, että se olisi sopivan kliseistä). Toiseksi, johtuen vaihtelevasta nopeudesta, idiootti joutuu yleensä vaihtamaan kerran (tai toisenkin) valitsemansa nopeuden (mietin pitkään saada tähän lauseeseen jotenkin mahtumaan sanat ”jarruttaminen” ja ”Kimi Räikkönen” ihan vain siksi, että se olisi sopivan kliseistä). Kolmanneksi, johtuen laumasta, idiootti joutuu yleensä vaihtamaan kerran (tai toisenkin)... taisitte jo ymmärtää.

Tästä syystä se, joka näyttää idiootilta ja puhuu kuin idiootti, ei jätä enää mitään arvailuiden varaan: Hän myös liikkuu kuin idiootti.

Lopputulos tästä kaikesta: Sydney liikkuu kuin idiootti.

Minä ainakin tiedän minne syyttävä sormeni osoittaa.