Kuten tiedätte/huomaatte olen uskomattoman charmantti ja karismaattinen uros. Johtuen tästä, olen jokaisessa tilanteessa vastakkaisen sukupuolen kanssa sanavalmis ja ihastuttava. Minulta, jos joltain, löytyy aina se oikea sananparsi ja ele viehättääkseni neidot.
Ajattelinkin jakaa muutaman tilanteen matkani varrelta, joissa olen päässyt toteuttamaan luontaisia lahjojani tositilanteessa. Olen tulkannut minun ja kyseisten neitojen keskustelut suomeksi, jotta perusjarnokin ymmärtäisi.
Ensimmäisenä kohtasin intialaista alkuperää (olettaisin) olevan ihastuttavan neitosen. Kyseessä on asiakaspalveluhenkinen arkipäivän tilanne, jossa minä olen kassan asiakkaana ja tyttö asiakaspalvelijana. Esitän kaksi versiota tapahtumasta, joista ensimmäisenä miten tilanne eteni mielestäni (huomioitavaa on, että näytän ja kuulostan Jason Stathamilta):
Kaunis Kassaneito: Moi! Mitä kuuluu?
Meikämandoliino: Moi! Ei hullumpaa. Mitä sulle?
KKN: Hyvää, kiitos kysymästä! *pyörittelee hiuksiaan*
MM: Ottaisin nämä. Sattuuko teiltä löytymään vielä Armanin mustaa solmiota?
KKN: Pieni hetki. *kysyy kollegaltaan*
MM: ... *iskee silmää*
KKN: Meiltä ei ikävä kyllä löydy, mutta sulla on ihana aksentti, mistä päin oot?
MM: Suomesta. *hymyilee*
KKN: Mää rakastan eurooppalaisia aksentteja. Ne on paljon söpömpiä kun paikalliset.
MM: Kiitos, kaunokainen.
KKN: Mää pistän tän Armanin puvun sulle vielä kassiin. Tässä kassi ja tässä vaihtorahat. Saisiko vielä olla neitsyyteni? *räpyttelee silmiään*
MM: Jos se on listalla.
KKN: *nauraa ja ihailee spartalaista jykevyyttäni*
MM: Tässä on käyntikorttini, jos vaikka tapaamme illallisen merkeissä.
KKN: Ihanaa! En voi odottaa! *pyörittelee hiuksiaan ja räpyttelee silmiään*
MM: *kävelee pois päin tervehtien tuttavallisesti vastaantulevaa Ian Thorpea*
Toisena versiona miten tilanne eteni todellisuudessa:
KKN: Moi! Mitä kuuluu?
MM: Moi! Ei hullumpaa. Mitä sulle?
KKN: Hyvää, kiitos kysymästä! *pyörittelee hiuksiaan*
MM: ...
KKN: ...
MM: Ööh...
KKN: Anteeks?
MM: Että mää ottaisin vielä parikymppiä käteisenä ulos, kiitos.
KKN: Ok. Sulla on ihana aksentti, mistä päin oot?
MM: Suomesta.
KKN: Mää rakastan eurooppalaisia aksentteja. Ne on paljon söpömpiä kun paikalliset.
MM: Heh, kiitos...
KKN: Mää pistän nää vielä sulle kassiin. Tässä kassi ja tässä vaihtorahat. Saisiko vielä olla muuta? *räpyttelee silmiään*
MM: ...
KKN: Okei. *nauraa* Nähdään myöhemmin.
MM: *lähtee kävelemään vastakkaiseen suuntaan uloskäynnistä*
Toinen mainitsemisen arvoinen tilanne tapahtui koulumme kirjastossa lainatessani kirjoja lainausautomaatilla. Kyseessä on tyttö, jonka olen sattumalta huomannut kampuksella. Minä siis kaikessa rauhassa palautan kirjoja, kun puskista huomaan kyseisen neitokaisen lähestyvän minua. Päässäni alkaa pyörimään vuosisadan rakkaustarina, joissa kukistan pahiksen ja ratsastan valkoisella ratsullani neito kainalossa auringonlaskuun. Keskustelumme meni suunnilleen näin:
Uskomattoman Kaunis Latinotyttö: Hei, voitko neuvoo minne nää kirjat palautetaan, kun mää en yhtään tiä. *hymyilee ja pyörittelee hiuksiaan*
Meikämandoliino: Asladidapimdomsa... viiiuh. *osoittaa UKL:n takana olevaa palautuslokeroa*
UKL: Okei. *hymyilee* Kiitos avusta.
MM: ...
Jumalan lahja maailman naisille... Kerroinko vielä, että olen myös ilmiömäinen kokki?
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
tiistai 12. toukokuuta 2009
12 Toukokuuta 2009
Koska globalisaatio on tehnyt tehtävänsä ja törmään joka hemmetin päivä sanoihin ”multiculturism” ja ”diversity” (koitan korostaa tällä aloituksellani kansainvälisyyttäni... sillain ärsyttävästi. Miten meni?), puhutaan jälleen aasialaisista. Olenhan sentään itsekin maahanmuuttaja. Miksei kukaan ole vielä hakannut minua? Haluan kokea edes vähän rasismia!
Kävelemisen ja liikkumisen pääasiallinen funktiohan on siirtyä paikasta A paikkaan B. Graafiseen ilmaisun kirjoitettua tekstiä paremmin ymmärtävät huomioonottaen tämän monimutkaisen kaavion voi myös kirjoittaa näin: A -> B. Siirtyminen voidaan toteuttaa kahdella tavalla:
1) Hitaasti
2) Nopeasti
Henkilökohtaisesti suosin ripeää ruumiini siirtämistä. Koska optimaalista ihmisen transportaatiota, eli teleportaatiota, ei ole vielä keksitty ja kuntoni/ylpeyteni ei kestä juoksemista, suosin rivakkaa kävelyä. Vielä jonain päivänä, kun olen suuri ja mahtava kuin isäni, en välitä enää mistään mitä ympärilläni tapahtuu, siirryn Uuno Turhapuro –asteelle ja hoidan siirtymiseni juosten.
Ikävä kyllä, suurin osa ihmisistä ei ole samalla aaltopituudella kanssani ja suosivat siirtymisen toteuttamista matelehtien.
Palaten aasialaisiin: Stereotypian mukaan aasialaiset kävelevät metropoleissa käsittämättömissä ihmismassoissa sulavasti ja suoraan sönköttäen matkapuhelimeensa tsingtsong. Tämän stereotypian olen varmistanut muutamilta Aasian suurkaupungeissa kiertäneiltä tuttaviltani.
Kuten arvata saattaa, itse en ole päässyt sitä todistamaan. Luotan kuitenkin lähteisiini.
Tästä syystä olen kehittänyt teorian: Koska aasialaiset ovat tottuneet kävelemään metropoleissa käsittämättömissä ihmismassoissa sulavasti ja suoraan sönköttäen matkapuhelimeensa tsingtsong, vinosilmät hämmentyvät, jos tilanne muuttuu ja joutuukin kävelemään paikassa, jossa ympärillä on hieman enemmän tilaa.
Ongelma: Aikaisempaa enemmän tilaa.
Ratkaisu: Tila pitää käyttää.
Lopputulos: Käsittämätön.
Tila käytetään irrationaalisena seilailuna kävelyreitin laidasta laitaan vaihtelevalla nopeudella laumoittain. Tästä syystä idiootit, jotka yrittävät suorittaa kävelyn mahdollisimman nopeasti, joutuvat ongelmiin.
Ensinnäkin, johtuen seilailusta, idiootti joutuu yleensä vaihtamaan kerran (tai toisenkin) valitsemansa ohituskaistan (mietin pitkään saada tähän lauseeseen jotenkin mahtumaan sanat ”pujottelu” ja ”Kalle Palander” ihan vain siksi, että se olisi sopivan kliseistä). Toiseksi, johtuen vaihtelevasta nopeudesta, idiootti joutuu yleensä vaihtamaan kerran (tai toisenkin) valitsemansa nopeuden (mietin pitkään saada tähän lauseeseen jotenkin mahtumaan sanat ”jarruttaminen” ja ”Kimi Räikkönen” ihan vain siksi, että se olisi sopivan kliseistä). Kolmanneksi, johtuen laumasta, idiootti joutuu yleensä vaihtamaan kerran (tai toisenkin)... taisitte jo ymmärtää.
Tästä syystä se, joka näyttää idiootilta ja puhuu kuin idiootti, ei jätä enää mitään arvailuiden varaan: Hän myös liikkuu kuin idiootti.
Lopputulos tästä kaikesta: Sydney liikkuu kuin idiootti.
Minä ainakin tiedän minne syyttävä sormeni osoittaa.
Kävelemisen ja liikkumisen pääasiallinen funktiohan on siirtyä paikasta A paikkaan B. Graafiseen ilmaisun kirjoitettua tekstiä paremmin ymmärtävät huomioonottaen tämän monimutkaisen kaavion voi myös kirjoittaa näin: A -> B. Siirtyminen voidaan toteuttaa kahdella tavalla:
1) Hitaasti
2) Nopeasti
Henkilökohtaisesti suosin ripeää ruumiini siirtämistä. Koska optimaalista ihmisen transportaatiota, eli teleportaatiota, ei ole vielä keksitty ja kuntoni/ylpeyteni ei kestä juoksemista, suosin rivakkaa kävelyä. Vielä jonain päivänä, kun olen suuri ja mahtava kuin isäni, en välitä enää mistään mitä ympärilläni tapahtuu, siirryn Uuno Turhapuro –asteelle ja hoidan siirtymiseni juosten.
Ikävä kyllä, suurin osa ihmisistä ei ole samalla aaltopituudella kanssani ja suosivat siirtymisen toteuttamista matelehtien.
Palaten aasialaisiin: Stereotypian mukaan aasialaiset kävelevät metropoleissa käsittämättömissä ihmismassoissa sulavasti ja suoraan sönköttäen matkapuhelimeensa tsingtsong. Tämän stereotypian olen varmistanut muutamilta Aasian suurkaupungeissa kiertäneiltä tuttaviltani.
Kuten arvata saattaa, itse en ole päässyt sitä todistamaan. Luotan kuitenkin lähteisiini.
Tästä syystä olen kehittänyt teorian: Koska aasialaiset ovat tottuneet kävelemään metropoleissa käsittämättömissä ihmismassoissa sulavasti ja suoraan sönköttäen matkapuhelimeensa tsingtsong, vinosilmät hämmentyvät, jos tilanne muuttuu ja joutuukin kävelemään paikassa, jossa ympärillä on hieman enemmän tilaa.
Ongelma: Aikaisempaa enemmän tilaa.
Ratkaisu: Tila pitää käyttää.
Lopputulos: Käsittämätön.
Tila käytetään irrationaalisena seilailuna kävelyreitin laidasta laitaan vaihtelevalla nopeudella laumoittain. Tästä syystä idiootit, jotka yrittävät suorittaa kävelyn mahdollisimman nopeasti, joutuvat ongelmiin.
Ensinnäkin, johtuen seilailusta, idiootti joutuu yleensä vaihtamaan kerran (tai toisenkin) valitsemansa ohituskaistan (mietin pitkään saada tähän lauseeseen jotenkin mahtumaan sanat ”pujottelu” ja ”Kalle Palander” ihan vain siksi, että se olisi sopivan kliseistä). Toiseksi, johtuen vaihtelevasta nopeudesta, idiootti joutuu yleensä vaihtamaan kerran (tai toisenkin) valitsemansa nopeuden (mietin pitkään saada tähän lauseeseen jotenkin mahtumaan sanat ”jarruttaminen” ja ”Kimi Räikkönen” ihan vain siksi, että se olisi sopivan kliseistä). Kolmanneksi, johtuen laumasta, idiootti joutuu yleensä vaihtamaan kerran (tai toisenkin)... taisitte jo ymmärtää.
Tästä syystä se, joka näyttää idiootilta ja puhuu kuin idiootti, ei jätä enää mitään arvailuiden varaan: Hän myös liikkuu kuin idiootti.
Lopputulos tästä kaikesta: Sydney liikkuu kuin idiootti.
Minä ainakin tiedän minne syyttävä sormeni osoittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
